Alaraajojen pituusero


Alaraajojen pituusero voi johtua rakenteellisista tai toiminnallisista syistä. Rakenteellisessa pituuserossa luisissa rakenteissa on alaraajassa todellista pituuseroa. Toisinaan pituusero voi johtua toiminnallisista syistä, jossa esimerkiksi lyhyempi jalka on ylipronaatiossa verrattuna toiseen jalkaterään ja/tai epätasapaino johtuukin ylempää lantion alueelta. Esimerkiksi lonkan tekonivelleikkauksesta voi aiheutua pituuseroa tai raajojen eripituisuus voi olla myös synnynnäistä. Voit lukea lisää lonkan tekonivelleikkauksesta johtuvasta alaraajojen pituuserosta painamalla tästä linkistä.

Alaraajojen pituusero voi tuoda mukanaan muun muassa lantion epäsymmetristä asentoa sekä skolioosia (Gurney 2002). Se voi aiheuttaa kipuja selässä, lonkassa tai esimerkiksi polvessa. 2cm suurempi pituusero voi johtaa havaittavaan ontumiseen, lantion kallistumiseen ja aikuisiässä mahdollisesti selkäongelmiin (Gurney, Mermier, Robergs, Gibson & Rivero 2001).

Keho pyrkii usen kompensoimaan rakenteellista pituuseroa lyhyemmässä jalassa niin, että lyhyempi jalkaterä voi olla korkeaholvinen, reisi saattaa olla ulkokierrossa ja suoliluu anteriorisessa asennossa verrattuna toiseen puoleen. Pidemmän jalan jalkaterä voi olla pronatoituneemmassa asennossa, polvi saattaa olla pienessä koukussa ja reisi sisäkierrossa. Pituusero voi vaikuttaa usein myös ylemmäs selän sekä hartian asentoon.

Asentoa mitataan usein seistessä vertailemalla selän asentoa selän luisten maamerkkien kautta. Hyvä tapa kokeilla korotuksen vaikutusta asentoon on laittaa toisen jalan alle esimerkiksi 0,5cm tai 1cm korotus ja tarkastella uudelleen luisia maamerkkejä. Pituuseroa voi mitata myös muilla menetelmillä. Lääkärit, jalkaterapeutit, fysioterapeutit ja esimerkiksi koulutetut terveydenhoitajat pystyvät tekemään tarkempia kliinisiä mittauksia. Kuvantamismittauksia ei käytetä juurikaan muilla kuin kasvuikäisillä lapsilla, joilla harkitaan operatiivisiä toimenpiteitä yli 2cm pituuseron vuoksi.

Tarvittaessa kasvuikäiselle lapselle voidaan suunnitella operatiivisia hoitokeinoja, jos alaraajojen pituusero on huomattava. Lapsilla ennustetun pituuseron ollessa kasvukauden päätyttyä 1–2cm, tilaa hoidetaan korotuspohjallisella tai kengän ulkopohjaan tehtävällä korotustyöllä. Myös aikuisilla 1–2cm hoidetaan kengän osakorotuksella. (Hurme 2003.) Muutaman millin pituusero jaloissa on normaalia, mutta toisinaan jo esimerkiksi 8mm rakenteellisesta pituuserosta voi tulla oireita.

Yleensä korotukseksi riittää puolet (Hurme 2003) tai kolme neljäsosaa alaraajojen pituuseron korkeudesta (Liukkonen & Saarikoski 2004: 540). Toiminnallista alaraajojen pituuseroa ei korjata korotuksilla ennen kuin nivelten jäykkyydet tai lihaskireydet ja heikkoudet on hoidettu (Atkinson, Coutts & Hassenkamp 2000).

Voitte tilata kauttamme 5mm ja 8mm korotuspohjallisia. Yli 9 millin korotus suositellaan tehtäväksi jalkineen ulkopohjaan esimerkiksi taitavan suutarin toimesta. Mikäli mahdolliset kivut jatkuvat huolimatta korotuspohjallisen käytön aloituksesta, suosittelemme hekeutumaan alaraajojoihin erikoistuneen fysioterapeutin tai tarvittaessa erikoislääkärin vastaanotolle.



Lähteitä:

Atkinson, Karen, Coutts, Fiona & Hassenkamp, Anne Marie 2000. Physiotherapy in orthopeadics A problem solving approach. Harcourt Publishers Limited 2000. Churchill Livingstone

Gurney, Burke 2002. Leg length discrepancy. Gait & Posture, vol 15, April 2002; 195–206.

Gurney, B., Mermier, C., Rogers, R., Gibson, A. & Rivero, D. 2001. Effect of limb-length discrepancy on gait economy and lower-extremity muscle activity in older adults. J Bone Joint Surg 2001 Jun; 83-A (6): 907–915

Hurme, Timo 2003. Alaraajojen pituuserot ja niiden korjaaminen. Lääketieteen aikakauskirja Duodecim. 2003; 119 (10): 946–953

Liukkonen, Irmeli & Saarikoski, Riitta (toim.) 2004. Jalat ja terveys. Hämeenlinna: Karisto Oy. Kustannus Oy Duodecim