Termi patellofemoraalinen kipu pitää sisällään laajan skaalan erilaisia polven kipuja ja sitä pidetäänkin niin sanottuna sateenvarjoterminä. Toiselta nimeltään patellofemoraalisessa kipuoireyhtymässä ilmenee oiretta polven etuosan alueella ja kipu pahenee tyypillisesti rappusissa kävellessä, juostessa, kyykätessä tai pitkään istumisen jälkeen.
Tämä polven etuosan alueen oireilu voi johtua polvilumpion ja reisiluun välisestä nivelen oireilusta tai läheisen alueen pehmytkudoksen ärsyyntymisestä. Terminä patellofemoraalinen kipuoireyhtymä kuvaa oireen aluetta, mutta ei välttämättä paljasta kivun taustalla olevia syitä. Syystä riippumatta tyypillisessä oireilussa ja tilan hoidossa on kuitenkin usein paljon yhteneväisyyksiä.
Juoksijan polvi ja patellofemoraalinen nivelrikko kuuluvat nykykäsityksen mukaan patellofemoraaliseen kipuoireyhtymään. Jälkimmäisessä polvilumpion ja reisiluun välisissä rakenteissa on kulumaa. Joidenkin arvioiden mukaan myös kondromalasia kuuluu tämän sateenvarjotermin alle. Kondromalasia viittaa erityisesti kuvantamisissa tehtyihin ko. nivelen rustolöydöksiin.
Patellofemoraalinen kipu voi vaivata nuoria urheilijoita, mutta usein myös esimerkiksi työikäisiä tai ikääntyneitä ei niin aktiivista elämää viettäviä yksilöitä.
Polven etuosan kipu on toinen lääketieteessä käytettävä sateenvarjotermi luokitella polven etuosan alueen kipua. Tähän termiin kuuluu patellofemoraalisen kivun lisäksi muun muassa Osgood- Schlatterin tauti, Sinding-Larsen-Johanssonin tauti sekä hyppääjän polvi. Lisäksi Hoffan rasvapatjaan liittyvässä kivussa oireita on patellajänteen alueen sisä- ja ulkosyrjällä, joten sen sekoitta helposti hyppääjän polveen. Kipua ilmenee rasvapatjan oireilussa erityisesti, kun seistään pitkään polvet suorana.
Lääketieteessä edellä mainittujen sateenvarjotermien käyttö ja luokittelu eivät ole vielä täysin vakiintuneita.
Syyt
Patellofemoraaliseen kipuun on usein monia syitä. Alueen liikkeen hallinnan toiminnallinen heikkous saattaa olla yhtenä syynä patellofemoraalisessa kivussa. Erityisesti lonkan toiminnallisen heikkous yhdistetään usein kipuoireyhtymään. Joissain arvioissa lattajalkaisuuden on havaittu lisäävän riskiä patellofemoraaliseen kipuun (2), mutta laajemmin tutkimusten valossa lattajalkaisuus ei välttämättä lisää riskiä kipuoireyhtymään. Yhtenä patellofemoraalisen kivun syistä on polvilumpion liukuminen reiden pinnalla olevan uran reunalla. Alaraajan hallinnan ollessa heikko lumpio ohjautuu uran ulkoreunalle, jolloin oireilu voi pahentua.
Patellofemoraalisessa kivussa lumpio voi ohjautua reisiluussa olevan uran ulkoreunalle. Tähän voi vaikuttaa jalkaterän ja lantion hallinnan haasteet. Kuvassa nähdään polven lievähkö kääntyminen sisään yhden jalan kyykyssä. Lonkan, polven ja jalkaterän alueen joustomekanismista osin huolehtivien lihasryhmien harjoittelusta on usein hyötyä patellofemoraalisessa kipuoireyhtymässä, vaikkei kliinisesti yksittäisen kuntoutujan kohdalla aina ole kyse kuvan mukaisesta tilanteesta.
Toisinaan oireilu voi olla rakenteista johtuvaa. Erityisesti pohtipolvisuus ja harvoin länkisäärisyys saattavat arvioiden mukaan lisätä riskiä kipuoireyhtymään. Ylikuormitus, traumat tai polven yliojennus saattavat myös altistaa oireiluun. Iliotibiaalinen jännekalvo tai hamstring lihakset voivat olla kireitä tai nilkassa voi olla koukistussuuntaan liikerajoitusta.
Patellofemoraalinen kipuoireyhtymä on yleisempää naisilla. Yhtenä selittävänä tekijänä on pidetty aiemmin sitä, että kuvassa näkyvä polven Q-kulma on naisilla usein suurempi kuin miehillä. Suurempi Q- kulma voi osaltaan aiheuttaa sen, että polvilumpio liikkuu polven koukistuksen aikana reisiluun uran ulkoreunalla. Toisaalta 2019 julkaistun kirjallisuuskatsauksen mukaan suurempi Q-kulma ei kuitenkaan lisää riskiä kipuoireyhtymään (3). Patellofemoraalinen kipu voi toisinaan myös johtua muista tekijöistä kuin polvilumpion toiminnallisesta tai rakenteellisesta reisiluun uran ulkosyrjälle ohjautumisesta. Tapaamasi fysioterapeutti voi tutkia polvesi toiminnan ja suunnitella yksilölliset harjoitukset polven etuosan kivun vähentämiseksi.
Patellofemoraaliseen kipuun kuuluvassa juoksijan polvessa (toiselta nimeltään ITB- syndrooma) kuormitus voi yleisesti käytössä olevan teorian mukaan aiheuttaa polven ulkosivun alueella olevan iliotibiaalisen jännekalvon alueen ärsytystä.
Riskiä petellofemoraaliseen kipuun voi nostaa aiempi eturistisiteen leikkaus ja erikoistuminen yhteen urheilulajiin. Polven ojentajien heikkous suhteessa polven koukistajien voimantuottoon saattaa lisätä riskiä saada patellofemoraalista kipua. Kasvuiässä mitatun lonkan loitontajien hyvän voimantuoton on havaittu olevan yhteydessä suurentuneeseen riskiin saada kipuoireyhtymä (3). Tämän arvellaan liittyvän siihen, että kipua kokevat yksilöt harrastavat muita yksilöitä enemmän alaraajaa kuormittavia lajeja. Toisaalta tutkimuksissa on havaittu myös miltei päinvastaisia tutkimustuloksia, sillä lonkan hyvä voimantuotto saattaa vähentää riskiä kipuoireyhtymään (4).
Teoriat ja tutkimustieto patellofemoraalisen kivun taustalla ovat osittain ristiriitaisia. Toisaalta hoidon osalta tutkimustieto on kohtuullisen johdonmukaista, joten oireilua pystytään useimmiten vähentämään merkittävästi.
Oireet
Kipu paikallistuu useimmiten polven etuosaan ja pahenee rappusissa kävelyssä, kyykistymisessä tai pitkään istumisen yhteydessä. Kipu voi pahentua kovassa rasituksessa tai normaalien päivittäisten toimintojen yhteydessä. Polvessa saattaa olla krepitaatiota/nivelääniä.
Toisinaan kipu on polven ulkoreunalla, jolloin syynä saattaa olla rasituksessa provosoituva patellofemoraaliseen kipuun kuuluva juoksijan polvi. Taustalla voi olla linjaushaasteet, kuten reiden ja säären liiallinen sisäkierto esimerkiksi kyykistyessä. Juoksijan polvi on kuitenkin syytä erottaa polven ulkosivulla oireilevasta polven nivelrikosta.
Kondromalasiassa polvilumpion alapinnan rusto vaurioituu ja kuluu. Sen oireisiin kuuluvat polven etuosan kivun lisäksi lisääntyneet niveläänet, turvotus sekä lukkiutumisen tunne.
Polvilumpion alueen kipu saattaa johtua myös muista jalan ongelmista. Sisä- tai ulkosyrjän oire voi liittyä reisiluun ja sääriluun välisen ruston vaurioihin tai polven nivelrikkoon. Polvilumpiojänteen tai lumpion yläosan alueen oire liittyy usein jänteen kiputiloihin.
Tutkiminen
Patellofemoraalisessa kivussa fysioterapeutin, jalkaterapeutin tai alaraajan rasitusvammoihin perehtyneen lääkärin tekemä vastaanotolla tapahtuva kliininen testaus riittää useimmiten tilan toteamiseksi. Harjoitteiden valikoituminen perustuu pitkälti terapeutin tutkimisessa tehtyihin löydöksiin ja tapaan käyttää alaraajaa.
Huonosti konservatiiviseen (ei leikkaukselliseen) hoitoon reagoivissa tapauksissa voidaan tehdä erilaisia kuvantamistutkimuksia lääkärin arvion perusteella. Lääkäriin kannattaa hakeutua myös, jos kipu liittyy traumaan, jalalle ei pysty varaamaan tai polvi tuntuu lukkiutuvan.
Hoito
Patellofemoraalinen kivussa saadaan hyviä hoitotuloksia harjoittelulla sekä sen lisänä mahdollisesti tukipohjallisten käytöllä.
Hoidon suunnittelussa on tärkeää puuttua patellofemoraaliseen kipuun altistaviin tekijöihin ja kuormituksen hallintaan. Jos aiemman kuvan mukaisesti lonkassa ja jalkaterässä on hallinnan haasteita yhden jalan kyykyssä, niin siihen on syytä puuttua sopivin harjoittein. Pitkät juoksulenkit kannattaa tauottaa, mikäli oire ilmenee esimerkiksi kolmen kilometrin lenkin loppuvaiheilla.
Tutkimusnäytön mukaan patellofemoraalisen kivun hoidossa lonkan ulkokiertäjien ja loitontajien sekä polven ojentajalihasten harjoitteet ovat tärkeässä roolissa (5, 6). Alueen lihasten kapasiteetin ja voiman lisääminen onkin usein tärkeintä tilan hoidossa. Jalkaterän alueen harjoittelusta lienee lisähyötyä (7, 8), erityisesti jos kuntoutujalla on lattajalka (8). Mahdollisiin liikerajoituksiin on myös syytä puuttua.
Aiemmin korostettiin etureiden osalta vastus medialis lihaksen eriytettyä harjoittelua, jotta polvilumpio saataisiin paremmin ohjautumaan reisiluun uran keskiosaan. Nykytiedon mukaan harjoitteita ei tarvitse eriyttää vastus medialikselle, sillä se ei tuone lisäarvoa kuntoutukseen.
Pohjallisista on usein hyötyä patellofemoraalisessa kivussa. Pohjalliset kannattaa valita tarkkaan, sillä polven etuosan oireilussa tavalliset pohjalliset eivät ole riittävät oireilun vähentämiseksi.
2018 konsensuksen mukaan pohjallisia on suositeltava käyttää patellofemoraalisessa kivussa yhdessä harjoittelun kanssa (9). Pohjallisista hyötyvät muutkin yksilöt kuin lattajalan omaavat kuntoutujat.
Klikkaa lukeaksesi ammattilaisille suunnattu lisäteksti pohjallisista Pohjallisten käytöllä lienee lisähyötyä arjen ja liikuntaan liittyvän toimintakyvyn parantamisessa (10, 11), erityisesti jos pohjallisten käytön lisäksi patellofemoraalista kipua kokevat yksilöt tekevät jalkaterän harjoitteita (11). Lisäksi pohjallisten käytöstä on vähäistä viitettä patellofemoraalisen kivun ennaltaehkäisyssä (12). Piilota kuvaus Tutkimuksissa on käytetty mm. pohjallisia, joissa on kantaluun alla kiila sekä pitkittäiskaaren tuenta. Voit tilata kauttamme Novaped Sports lattajalan pohjallisia, joissa on edellä mainittuja ominaisuuksia. Ne soveltuvat lievän lattajalan omaavaan jalkaan ja normaalin jalkaterän pitkittäiskaaren omaavaan jalkaan. Pronation Control lattajalan pohjalliset soveltuvat lievän lattajalan lisäksi kohtalaiseen lattajalkaan.
Valmispohjalliset ovat kivun määrästä riippumatta kustannustehokas tapa hoitaa patellofemoraalista kipua. Kaarijalkaisille kuntoutujille suosittelemme käyntiä alaraajafysioterapiaan erikoistuneelle terapeutille tukipohjallistarpeen arvioon ja harjoitusohjeiden suunnittelua varten.
Yksi harkittava tapa hoitaa patellofemoraalista kipua on polvitukien käyttö (17). Esimerkiksi Tru Pull Lite polvitukea osin vastaavalla tuella saatiin eräässä tutkimuksessa vähennettyä kuvantamislöydöksiä (18). Tru Pull Lite polvilumpiotuessa on pelotti, jonka tarkoituksena on ohjata lumpiota pois reisiluun uran ulkoreunalta. Tuote kannattaa hankkia erityisesti, jos kyykistymisessä ilmenevä kipu vähenee lumpion manuaalisella ohjaamisella sisään tai jos lumpiota sisään ohjaavasta kinesioteippauksesta on saatu positiivisia käyttökokemuksia.
Juoksijan polvessa tärkeintä on puuttua linjausvirheisiin esimerkiksi lonkan ja jalkaterän alueen harjoittein. Pohjallisilla ja kompressiotuilla (kuten Donjoy Rotulax polvituki) voidaan vaikuttaa usein myös suotuisasti tilanteeseen. Kompressiotuen anatomisesta muotoilusta saattaa olla lisäarvoa käyttömukavuudessa.
Jalkineet ja patellofemoraalinen kipu
Niin sanottujen zero drop jalkineiden ajatellaan vähentävän polven etuosan rasitusta esimerkiksi juoksussa. Zero drop jalkineella tarkoitetaan kenkää, jossa jalkineen pohjan kannan kohdan korkeus on yhtä korkea kuin päkiän alueen jalkineen pohjan mitta. Tämä teoria lumpion alueen kuormituspiikkien vähentymisestä on todistettu paikkaansa pitäväksi laboratorio-olosuhteissa juoksun analysoinnissa. Toisaalta zero drop jalkine siirtää kuormituksen enemmän akillesjänteelle ja teorian mukaan nopea vaihdos ko. jalkineeseen voi altistaa akillesjänteen tendiopatiaan.
Matala droppisen jalkineen toimivuus voi pohjautua siihen, että juostessa askelfrekvenssi suurenee. Yksilöt voivat ottaa siis määrällisesti enemmän askeleita minuutissa matala droppisen jalkineen kanssa. Zero drop jalkineiden käyttöönotto vaatii fysio- tai jalkaterapeutin vastaanotolla tapahtuvaa nilkan liikkuvuusharjoittelun aloittamista, mikäli nilkan koukistussuunnan liikelaajuus on alentunut. Zero drop- jalkineiden käytöstä ei ole tutkimusnäyttöä patellofemoraalisen kivun hoitomenetelmänä ja aihe vaatisi lisää laadukasta tutkimustietoa, jotta pitkälle meneviä johtopäätöksiä aiheesta voitaisiin muodostaa. Harjoittelun ja tukipohjallisten käytön lisäksi varmempi tapa vähentää juoksussa oireilua patellofemoraalisessa kivussa on lisätä juostessa 5 – 10% askelfrekvenssiä, varsinkin jos askellus on pitkää ja kantapää ohjautuu alustalle korostuneen voimakkaasti.
Lopuksi
Kuten aiemmin kirjoitimme, patellofemoraalinen kipu on sateenvarjotermi. Se ei välttämättä kerro siitä, että mikä tarkalleen polven kipua aiheuttaa. Patellofemoraalisen kivun ja muun polven etuosan kivun erottelu voi myös olla haasteellista. Esimerkiksi polven jännekivun ja patellofemoraalisen nivelkivun hoito voi olla erilaista. Tietyissä tilanteissa polven ojentajien harjoittelu laitteessa voi olla aiheellista, mutta esimerkiksi patellofemoraalisessa nivelrikossa se voi pahentaa oireita. Polvilumpion ja reisiluun väliseen niveleen aiheutuu oiretta kipuvaiheessa pahentavaa painetta edellä mainitussa harjoitteessa tietyillä nivelkulmilla. Patellofemoraalisessa nivelrikossa polven ojennusvoiman harjoittelu tuleekin toteuttaa eri menetelmällä. Soveltuvimmat harjoitteet saatkin todennäköisesti alaraajafysioterapiaan erikoistuneelta terapeutilta.
Uuden liikuntamuodon aloittaminen tai muutos arjen liikkumisessa saattaa laukaista oireilua polven alueella. Näissä tilanteissa onkin järkevää lisätä alaraajan kuormituskestävyyttä vähitellen, yhdistellä eri hoitomuotoja sekä jättää tilanteesta riippuen lenkeillä esimerkiksi mäkisessä maastossa juoksu myöhemmin toteutettavaksi. Liian pian aloitettu provosoivaan liikuntaan paluu ja harjoittelun keskeyttäminen voi hidastaa toipumista, mutta oikein hoidettaessa pitkällä aikavälillä polvi voi tilanteesta riippuen usein kestää hyvinkin kuormittavaa liikuntaa.
Tukipohjallisten ja muiden tukien positiivisen vaikutuksen huomaa usein varsin pian, mutta harjoittelun vasteen huomaa monesti useiden viikkojen jälkeen. Harjoittelu on syytä suunnitella kliiniseen tutkimukseen perustuvan arvion pohjalta alaraajafysioterapiaan erikoistuneen terapeutin tai jalkaterapeutin toimesta.
Jalkaspesialistin valinnat patellofemoraalisen hoidon tueksi
Tru Pull Lite polvituki
Novaped Sports lattajalan pohjallinen
Pronation Control lattajalan pohjalliset
Tervetuloa etävastaanotolle tai fysioterapiakäynnille Vantaalle tai Helsinkiin!
Alaraajafysioterapeutti Antti Mässeli palvelee teitä Vantaalla ja Helsingissä. Antti on perehtynyt erityisesti vaikeisiin jalkaterän, nilkan ja polven alueen kiputiloihin. Voit varata ajan myös etäfysioterapiaan ajanvarauslinkin kautta.
Huom: Alueen kipu voi johtua myös muista ongelmista. Polven limapussin tulehdus voi oireilla myös lumpioon kiinnittyvän jänteen alueella. Hyppääjän polvessa (toiselta nimeltään patellaarinen tendinopatia) kipu paikantuu polvilumpion alapuolelle jänteeseen. Oireilua provosoi polven ojennusliikkeet, kuten hyppiminen. Hyppääjän polvea onkin usein 15–30- vuotiailla, jotka harrastavat aktiivisesti esimerkiksi palloilupelejä.
Osgood-Schlatterin taudissa oireilu on sääriluun kyhmyssä lumpion alapuolella. Verrattaessa Osgood-Schlatterin tautiin Sinding-Larsen-Johanssonin tauti aiheuttaa oiretta jännealueen toiseen päähän, jänteen polvilumpioon kiinnittyvään osaan. Osgood-Schlatterin tautia ja Sinding-Larsen-Johanssonin tauti ovat kasvuikäisten kiputiloja.
Hoffan rasvassa kipualue sijoittuu polvilumpiojänteen sivuille.
Sivuston jalkaspesialisti.fi sisältö on ainoastaan täydentävää tietoa ja hoidon perustan suunnittelee kuntoutujan tavannut terveydenhuollon ammattilainen. Apua kuntoutukseen saat esimerkiksi lääkäriltä (mm. diagnosointi), alaraajafysioterapiaan erikoistuneelta terapeutilta tai jalkaterapeutilta
Lähteen pääset lukemaan täältä.
