Nyrjähtäneen nilkan kipu

Tässä kirjoituksessa kerrotaan nilkan nyrjähdyksestä ja sen kuntoutuksesta. Huomioithan, että nilkan murtuman kuntoutus poikkeaa nilkan nyrjähdyksen kuntoutuksesta, vaikka siinä onkin paljon samoja elementtejä.

Nilkan nyrjähdyksessä nilkan ympärillä oleville nivelsiteille kohdistuu vaurioita. Nyrjähdysten vaikeusaste jaotellaan I-, II- ja III- tyyppiin. I- tyypin nyrjähdyksessä nivelsiteet venyttyvät ja painon jalalle laittaminen onnistuu. Tuolloin ainakin muutaman päivän ajan kylmä, koho ja kompressio ovat yleensä riittävää ja ei ole välttämätöntä hakeutua terveydenhuoltoon. II-tyypin vammassa nivelsiteet repeävät osittain, jalan varaaminen ei yleensä onnistu ja mustelma on selkeä. III-tyypin nilkan nivelsidevammassa nivelside katkeaa kokonaan tai irtoaa luusta. Tuolloin varaaminen ei onnistu. Jos jalalle varaaminen tuottaa kipua ja käveleminen ei onnistu kunnolla, on syytä hakeutua terveydenhuoltoon.

Nyrjähdyksistä noin puolet tapahtuu urheilussa, mutta tapaturma voi tapahtua myös esimerkiksi kävellessä, liukastuttaessa tai astuttaessa kiven päälle. Yleisimmin vamma tapahtuu kantaluun kääntyessä sisäänpäin (inversioon), mutta harvoin se voi kääntyä ulospäin (eversioon). Noin 90% vammoista kohdistuu nilkan lateraalipuoleen, jolle on tyypillistä nilkan kääntyminen sisäänpäin. Inversiovammaan saattaa liittyä myös mediaalipuolen (jalkaterän sisäpuoli) vaurioita, joten kipu voi kohdistua koko nilkan alueelle. Eversiovamman (nilkka kääntyy ulospäin) täytyy yleensä olla vammamekanismiltaan suurienerginen, jotta sisäpuolen nivelsidekomponentti (deltaligamentti) vaurioituu.

Tyypillisessä nivelsidevammassa suurin aristus on pienellä alueella nivelsiteiden kiinnityskohdassa (ko. kohdassa mm. FTA-ligamentti), ei jalkapöydän päällä, viidennen jalkapöytäluun proksimaalipäässä tai alemman nilkkanivelen kohdalla. Nilkan murtuman ja syndemoosivamman kipualue on mahdollisen nivelsiteiden kiinnityskohdan lisäksi ylempää. Tuolloin vaurioita voi olla myös viidennen jalkapöytäluun alueella sekä prosessus lateralis talissa. Tarvittaessa 4–5 päivän jälkeen traumasta nilkan ligamenttien kunto pystytään tutkimaan paremmin kuin heti vamman jälkeen (Vuurberg 2018).

Nilkan nyrjähdyksen jälkeen alueen asento- ja liikeaistin toiminta voi olla heikentynyttä sekä koukistus (dorsifleksio) ja eversio voi olla liikelaajuudeltaan rajoittunutta. Nilkan nyrjähdys on riski uudelle nyrjähtämiselle. Noin 40 % nyrjähtäneistä nilkoista jää kroonisesti epävakaiksi. Harjoittelulla ja nilkan tuennalla voidaan vähentää tätä riskiä (Vuurberg 2018).

Hoito

Tyypin II- ja III- vammassa on syytä hakeutua terveydenhuoltoon, josta saadaankin akuuttivaiheen tarkempi ohjaus sekä varmistetaan ettei nilkassa ole murtumaa. Ensimmäisten 2–3 vuorokauden aikana (akuuttivaihe) kylmän käyttö, kohoasento ja kompressio ovat tärkeässä roolissa. Heti vamman jälkeen jalka onkin syytä nostaa sydämen yläpuolelle, käyttää kompressiota sekä kylmää. Kylmää on syytä käyttää parin tunnin välien 15 minuutin ajan, mutta paleltumien varalta kylmäpakkauksen ja ihon välinen pintä on syytä suojella kankaan avulla. Varpaiden ja polven pumppausliikkeet kuuluvat myös akuuttivaiheen ohjeistukseen. Askelta tulisi keventää kyynärsauvojen avulla sen verran, että jalalla pystyy astumaan luontevasti ilman kipua. Jos vamma on lievä ja varaaminen on kivutonta, kyynärsauvoja ei välttämättä tarvitse lainkaan. Vähintään ensimmäisten viikkojen aikana vamman jälkeen nivelsiteitä on suojattava ulkoisella tuella. Toisinaan vaikeimmissa nyrjähdyksissä käytetään lyhyen aikaa kipsihoitoa, mutta menetelmä on nykyisin hieman harvinaisempi. Lääkäri voi tarvittaessa suosittaa kuntoutujalle sopivan tulehduskipulääkekuurin alkuvaiheen kipuun ja turvotukseen.

Tutkimusten mukaan nilkkatuen avulla vähennetään riskiä nilkan uudelleen nyrjähtämiselle. Normaalin väestön lisäksi erityisesti urheilijat hyötyvät nilkkatuen käytöstä (Vuurberg 2018.) Nilkan nyrjähdyksistä kärsiville urheilijoille tehdyssä tutkimuksessa normaalin inversiovammoja ennaltaehkäisevän nilkkatuen käyttö urheilussa vähensi nilkan vammoja paremmin kuin neuromuskulaarinen harjoittelu. Harjoitteluryhmällä nilkan vammat uusiutuivat vuoden seurannassa 27%:lla ja nilkkatukiryhmässä uusiutuminen tapahtui 15%:lla. (Janssen, Van Mechelen, Verhagen, 2014.) Toiminnallisen nilkkatuen käyttöä on syytä jatkaa useita viikkoja nilkan nyrjähtämisen jälkeen ammattilaisen ohjeen mukaisesti. Käyttöaika riippuu vamman vakavuudesta ja henkilön aktiivisuudesta. Kirjallisuudessa on 3-6 viikon käyttösuosituksia nilkkatuille ja 4–6 viikon toiminnallisen nilkkatuen käyttö on tutkimusten mukaan suositeltavampaa kuin immobilisaatio. III-tyypin vammoissa tukea tulisi käyttää pidempään kuin lievissä nilkan nyrjähdyksissä. Nilkan kinesioteippaus voidaan yhdistää nilkkatuen käyttöön, mutta kinesioteippaus yksinään ei anna riittävää tukea epävakaaseen nilkkaan (Vuurberg 2018.)

Tuesta on hyötyä myös, jos nilkka jää instabiiliksi. Tuolloin tukea on syytä käyttää suunnan muutoksia sisältävissä liikuntamuodoissa ja liikuttaessa epävakaalla alustalla. Tukevammat tuet sopivat paremmin nilkan nyrjähdyksen kuntoutukseen kun elastiset sidokset tai teippaukset (Vuurberg 2018). 3-6 viikon kohdalla nilkan nyrjähdyksestä kevyempi tuki (kuten Malleoforce Plus) voi olla suositeltava. Jos kuntoutujalla on muutenkin haasteita liikkumisessa ja hänellä on korkea riski uudelleen loukkaantumiselle, voi tukevampi vaihtoehto olla parempi vaihtoehto (kuten ASO EVO tai Stabilizing Speed Pro Ancle brace). Nilkkatuen käytöstä voi olla hyötyä eritoten suunnan muutoksia sisältävissä liikuntamuodoissa jopa 12 kuukauden ajan nilkan nyrjähdyksestä sekä ko. liikuntamuodoissa ennaltaehkäisemässä uusia nyrjähdyksiä kroonisesti epävakaassa nilkassa.

Jalkaspesialistin nilkkatuista Aircast Stirrup Classic nilkkatuki on tarkoitettu käytettäväksi heti vamman jälkeen. Ko. nilkkatuki tukee jalkaa tehokkaasti, mutta ei ole pääasiassa tarkoitettu kuitenkaan pitkäaikaiseen käyttöön. ASO EVO ja Stabilizing Speed Pro brace sopii pidempiaikaisempaan käytöön, esimerkiksi heti I- tai II- tyypin vamman jälkeen tai tukemaan epävakaata/ instabiilia nilkkaa suunnan muutosta sisältävissä liikuntamuodoissa tai liikuttaessa epävakaalla alustalla. Malleoforce Plus on vähän tilaa vievä kevyt vaihtoehto, jota voidaan käyttää epävakaan nilkan tukemisessa tai I-tyypin vamman akuuttikuntoutuksessa.

Nyrjähdyksen kuntoutuksessa on huomioitava, että jalkaterää on syytä käyttää kivuliaan vaiheen jälkeen mahdollisimman normaalilla liiketavalla. Alussa kävelyn keventäminen voidaan tehdä kivun mukaan kyynärsauvojen avulla. Kävelytavan normalisointi on syytä huomioida myös nilkan murtumaan liittyvässä kipsauksen jälkeisessä liikkumisessa. Paikallaan pidettävän alueen liikelaajuus saattaa osin käyttämättömyyden vuoksi vähentyä ja liike haetaan muualta. Nilkan alentunut koukistus ja eversio voi aiheuttaa vääriä liikemalleja lonkkaan tai muualle jalkaterään aiheuttaen esimerkiksi pitkittynyttä pronaatiota.

Akuutin vaiheen jälkeen on syytä alkaa asteittaisesti harjoittelemaan jalkaterää. Kuntoutuksella pyritään normalisoimaan liikkuvuus, lihasvoima sekä asentotunto/ proprioseptiikka (Vuurberg 2018). Liian pitkällä liikkumattomuudella on haittapuolena lihasten surkastuminen, asentotunnon heikkeminen ja nivelen jäykistyminen, eli siten jatkokuntoutumisen pitkittyminen. Lisäksi heikosti kuntoutettu nilkka voi jäädä epävakaaksi/ instabiiliksi. Ostaessanne kauttamme nilkkatuen saatte mukaan myös nilkan nyrjähdyksen kuntoutukseen suunnatun harjoitus- sekä kinesioteippausohjeen.

Toipumisaika vakavemmasta nilkan nyrjähdyksestä on yksilöllistä ja riippuu muun muassa siitä, että onko kyseessä II- vai III-tyypin vamma. Askellus voi olla kivutonta noin kahdeksan viikon kuluttua. Juoksemaan osa pystyy jo kuuden viikon kuluttua, mutta toisilla tähän voi mennä puolikin vuotta (van Rijn 2008). Vaurioituneen nivelsiderakenteen paraneminen kestää yleensä 3–6 viikkoa (Saarelma 2016).

Suosittelemme hakeutumaan nilkan nyrjähdykseen liittyen fysio- tai jalkaterapeutille, jos teillä on III-tyypin vamma, ette ole saaneet II-tyypin vammaan harjoitusohjeita, kuntoutuminen on pitkittynyt, harrastatte suunnan muutoksia sisältävää liikuntamuotoa, teillä on pitkittynyttä kipua tai esimerkiksi terveydenhuollosta saatujen valmisohjeiden noudattamisesta huolimatta jalka tuntuu epävakaalta. II- ja III- tyypin vammoissa harjoittelu on erityisen tärkeää. Toisaalta myös mitä suuremmat toiminnalliset vaatimukset kuntoutujalla on, sitä huolellisemmin harjoittelu on syytä toteuttaa. Mikäli kuntoutujalla on nilkan liikkuvuuden alenemaa, niin mobilisaatioista yhdistettynä harjoitteluun on saatu tutkimusten mukaan vaikuttavaa hyötyä (Vuurberg 2018). Liikelaajuuksien alenemasta johtuvaa pitkittynyttä pronaatiota ja jalan sisäpuolen kipua voidaan hoitaa lisäksi sarjavalmisteisilla (esimerkiksi Currex Med Arch pohjalliset) tai yksilöllisillä pohjallisilla. Lisäksi sarjavalmisteisista pohjallisista voi olla apua epävakaan nilkan tasapainon edistämisessä (Hamlyn 2012).

Suosittelemme käymään uudelleen terveydenhuollossa, jos punoitus tai kuumotus jatkuvat akuutin vaiheen jälkeen, kuntoutujalla on pahoinvointia tai askellus on kivuliasta lääkärin arvioiman ajan jälkeenkin.

Nilkkaan voidaan lääkärin arvion mukaan harkita leikkausta, jos konservatiivisista hoitomenetelmistä ei ole hyötyä (Vuurberg 2018). Leikkaukseen joudutaan kuitenkin turvautumaan varsin harvoin. Nilkan uudelleen nyrjähtämisen ennaltaehkäisyssä nilkkatuet ja harjoittelu ovatkin vaikuttava hoitotapa (Vuurberg 2018).

Lähteitä

Hamly, Chris, Docherty, Carrie, L & Klossner Joanne 2012. Orthotic Intervention and Postural Stability in Participants With Functional ancle Instability After an Accommodation Period. J Athl Train 2012 Mar-April; 47 (2): 130–135

Janssen, K.W., Van Mechelen, W. & Verhagen E.A. 2014. Bracing superior to neuromuscular training for the prevention of self-reported recurrent ankle sprains: a three-arm randomised controlled trial. BMJ Journals, Volume 48, Issue 16. Saatavana osoitteesta: https://bjsm.bmj.com/content/48/16/1235 Luettu 17.11.2018

Saarelma, Osmo 2017. Nilkan nyrjähdys. Duodecim, Terveysportti

Van Rijn RM, van Os AG, Bernsen RM, ym. What is the clinical course of acute ankle sprains? A systematic literature review. Am J Med 2008;121:324-31

Vuurberg, Gwendolyn, Hoorntje, Alexander, Wink, Lauren, van der Doelen, Brent, van den Bekerom, Michel, Dekker, Rienk, van Dijk, Niek, Krips, Rover, Loogman, Masja, Ridderikhof, Milan, Smithuis, Frank, Stufkens, Sjoerd, Verhagen, Evert, de Bie, Rob & Kerkhoffs, Gino 2018. Diagnosis, treatment and prevention of ankle sprains: update of an evidence-based clinical guideline. British Journal of Sports Medicine 3/2018. 1-15

Shopping Cart

Lisätietoa harjoitusvideoista

Tämän tuotteen ostajana voit hankkia pääsyn alaraajafysioterapeutin suunnittelemiin harjoitusvideoihin videoportaalissamme.

Alta otsikkoa klikkaamalla löydät tarkemmat harjoitekohtaiset esittelyt:

Harjoitteet etenevät nousujohteisesti, ja niissä on huomioitu eri kuntotason omaavat asiakkaat. Mukana lisäharjotteita lattajalkaan, joita voi tehdä tarvittaessa.

Tutkittuun tietoon ja käytännön kokemuksiin perustuvat alaraajafysioterapiaan erikoistuneen fysioterapeutin suunnittelemat harjoitusvideot koostuvat yli 20 minuutin videomateriaaleista, joissa kuvataan harjoitteet käytännössä.

Harjoitteilla pyritään edistämään jalan ryhtiä lievässä lattajalassa, mutta osa harjoitteista soveltunee myös merkittävämpään lattajalkaan. Harjoitteet etenevät nousujohteisesti, ja niissä on huomioitu eri kuntotason omaavat asiakkaat. Mukana lisäharjoitteita lonkalle ja venytyksiä pohkeelle, joita voi tehdä videon opastamissa tilanteissa tarvittaessa.

Alaraajafysioterapian käytäntöihin ja käytännön kokemuksiin perustuvat alaraajafysioterapiaan erikoistuneen terapeutin suunnittelemat harjoitusvideot koostuvat noin 20 minuutin videomateriaaleista, joissa kuvataan harjoitteet käytännössä.

Vaikka harjoitteet on valittu erittäin tarkasti ja niissä on pyritty parhaalla mahdollisella tavalla huomioimaan yksilöllisyys, niin ne eivät kuitenkaan saa korvata teille yksilöllisesti ohjattuja harjoitteita. Erityisesti vaikeissa jalan ongelmissa konsultoithan lääkäriä, alaraajafysioterapiaan erikoistunutta terapeuttia tai jalkaterapeuttia.