Kaarijalkaa voidaan pitää normaalina jalan variaationa, erityisesti jos asentopoikkeama ei ole suuri. Kaarijalka voi olla toiminnallisesti ja ulkonäöllisesti melko lievä jalan rakenne, mutta pitkälle edetessään jalka voi olla jäykkä ja poikkeaa normaalirakenteisesta jalkaterästä hyvinkin paljon.
Kaarijalkaa kutsutaan myös pes cavukseksi. Kansan kielellä tilaa kutsutaan usein korkeakaariseksi jalaksi ja yksilö voi tunnistaa sisemmän pitkittäisen jalkaholvinsa olevan korkea. Kaarijalka voi altistaa tietyn tyyppisille jalan rasitusvammoille.
Kaarijalan syynä voi olla luisten rakenteiden sekä nivelten muodot sekä toisaalta myös neuromuskulaariset sairaudet. Kaarijalan tarkkaa esiintyvyyttä ei tiedetä mm. lääketieteellisen määritelmän osittaisen epäjohdonmukaisuuden vuoksi. Eräässä arviossa pes cavuksen esiintyvyydeksi arvioitiin alustakontaktin perusteella 10 %:ttia 16 – 65- vuotiaasta väestöstä (1).
Mikä on kaarijalka?
Kaarijalalle on tyypillistä korkea jalkaterän sisäsyrjän kaarirakenne. Toisaalta kaarijalan käsitteeseen voidaan laskea myös lievä kaarijalka, jossa jalan pitkittäinen kaarirakenne ei välttämättä ole erityisen korkea. Jalan etuosa voi olla kääntynyt sisään eli adduktioon. Toisinaan tilaan voi liittyä vasaravarvas-asento (2, 3).
Lääketieteessä kaarijalka voidaan jaotella eri alatyyppeihin:
- ’Pure’ pes cavus
- Cavovarus
- Pes calcaneocavus
- Spastinen equinovarus
- Lievä kaarijalka
- Jalan etuosasta johtuva kaarijalka
Jalan takaosasta johtuva kaarijalka
Klikkaa lukeaksesi tarkemmin jalan alatyypeistä
’Pure’ pes cavus
Kaarijalkaa kutsutaan lääketieteessä usein pes cavukseksi. Hieman hämäävästi englanninkielisessä kirjallisuudessa erästä pes cavuksen alatyyppiä kutsutaan pes cavukseksi tai ’pure’ pes cavukseksi. Tässä alatyypissä kantaluun alaosa on saattanut kääntyä hieman eteen. Lääketieteessä tätä kutsutaan dorsifleksoituneeksi kantaluuksi. Kantaluu voi vaihtoehtoisesti olla kääntynyt varukseen. Jalan pitkittäinen kaari on korkea, sillä jalan etuosa on valguksessa.
Cavovarus
Cavovarusta pidetään kaarijalan yleisempänä alatyyppinä (2). Kantaluu on cavovaruksessa varuksessa, jalan pitkittäinen kaari voi olla korkea, jalan etuosa saattaa olla adduktiossa ja kuntoutujalla on usein vasaravarpaat. Jalan etuosa on valguksessa peroneus longus lihaksen yliaktiivisuuden vuoksi.
Pes calcaneocavus
Pes calcaneocavusta esiintyy erityisesti postpolio- potilailla (4). Tilassa pohkeen yläosassa eli gastrocnemiuksessa sekä tibialis posteriorissa on heikkoutta (5). Heikkous aiheuttaa dorsifleksoituneen kantaluun.
Spastinen equinovarus
Spastista equinovarusta ei aina luokitella kaarijalan alatyypiksi, mutta siinä on paljon samoja piirteitä kaarijalan kanssa. Spastiseen equinovarukseen voi liittyä neurologinen sairaus, kuten aivohalvaus tai aivovamma (3). Tilalle on tyypillistä vaikuttaja- sekä vastavaikuttajalihasten voimantuoton poikkeavuudet, spastisiteetti ja liikerajoitukset. Jalan etuosa on kääntynyt alatyypissä varukseen, eli vastakkaiseen asentoon kuin yleensä kaarijalassa. Tilaan voi liittyä kaatumisia, nilkan nyrjähdyksiä ja toisinaan vaikeuttaa merkittävästi kävelyä (3).
Oireet ja löydökset vaihtelevat potilaskohtaisesti, joten myös hoidossa korostuu yksilöllinen lähestymistapa.
Lievä kaarijalka
Englanninkielisessä kirjallisuudessa käytetään termiä subtle cavus foot (SPF) kuvaamaan lievää kaarijalkaa. Sen ajatellaan olevan normaalin jalkaterän variaatio. Yleisimpänä syynä lievään kaarijalkaan pidetään perinnöllisiä tekijöitä. (6.) Sen ajatellaan olevan usein idiopaattista, eli tilan syytä ei tiedetä. Merkittäväksi syyksi on asiantuntija-arvioissa asetettu kantaluun ja telaluun rakenteen normaali variaatio, jossa luiden välinen alempi nilkkanivel ohjaa nivelen rakenteesta/ orientaatiosta johtuen painoa korostuneesti jalkaterän ulkoreunalle. Toisaalta lievä kaarijalka saattaa toisinaan liittyä neuromuskulaariseen sairauteen, jolloin asentopoikkeama usein suurenee ajan saatossa.
Syynä lievän kaarijalan saamalle varsin huomiolle lienee se, että kliinisessä tutkimuksessa ilmenevät poikkeamat ovat vähäisiä (7). Lisäksi lievä kaarijalka ei välttämättä oireile millään tavalla eikä aina estä rasittavienkaan liikuntalajien harrastamista. Tilan erityispiireiden huomiointi voi olla tärkeää tukipohjallisten käyttöönoton suunnittelussa sekä harjoitteiden suunnittelussa tilan etenemisen ennaltaehkäisemiseksi.
Jalan etuosasta johtuva kaarijalka
Kaarijalka voi johtua jalan etuosan asennosta. Voit lukea tarkemmin jalan etuosan valguksesta johtuvasta kaarijalasta tekstimme kohdasta Syyt.
Jalan takaosasta johtuva kaarijalka
Jalan takaosasta johtuvassa kaarijalassa kantaluu on varus-asennossa. Asento ohjaa painopistettä jalan ulkoreunalle. Samalla esimerkiksi peroneus longus lihas saattaa pyrkiä oikaisemaan kantaluuta ja kyseessä olevan lihaksen jänteen loppupää kääntää jalan etuosaa valgukseen. Jalan takaosasta johtuva kaarijalka liittyy usein trauman jälkeiseen tilanteeseen, mutta esimerkiksi lievä kaarijalka saattaa olla jalan takaosasta johtuva.
Muuta eri alatyypeistä
Pes cavus voidaan jaotella myös joustavaksi tai jäykäksi (2). Alatyyppien yhdistelmät ovat myös tyypillisiä. Kaarijalkaa ei aina pystytä määrittämään tietyn alatyypin mukaan eikä se hoidon kannalta ole aina oleellista.
Piilota kuvaus
Kaarijalkaan voi liittyä tärkeinä tekijöinä jalan etuosan valgus ja kantaluun varus-asento, joita käsittelemme tarkemmin tekstin seuraavissa kappaleissa.
Syyt
Havainnollistamisen helpottamisen vuoksi kuvan toiminnan poikkeavuuksia on korostettu.
Noin 66%:lla tapauksista liittyy jonkinlainen neuromuskulaarinen sairaus (8). Toisaalta asiantuntija-arvioiden mukaan luku saattaa olla pienempi, jos kaikki lievän kaarijalan omaavat otetaan mukaan laskelmaan. Tyypillisiä neuromuskulaarisia syitä kaarijalkaan ovat:
- Charcot-Marie-Toothin tauti (CMT)
- Aivoverenkiertohäiriöiden jälkitilat
- CP
- Friedreichin ataksia
- Diabetes
- Kampurajalka
Noin reilulla 20%:lla syy on idiopaattinen. Idiopaattinen tarkoittaa sitä, että tarkkaa syytä tai aiheuttajaa ei tunneta. Esimerkiksi lievää kaarijalkaa pidetään usein idiopaattisena (4). Idiopaattiseen pes cavukseen voi liittyä jalan takaosan rakennepoikkeama, jota voidaan pitää usein normaalin jalan variaationa. Telaluun ja kantaluun välinen nivel voi olla rakenteellisesti sellainen, että nivelen orientaatio/rakenne ohjaa painoa korostuneesti jalkaterän ulkoreunalle. Toisaalta lievä kaarijalka voi liittyä jalan etuosaan tai jalan etu- ja takaosan toiminnan kombinaatioon.
Nilkan alueen trauma voi toisinaan johtaa kaarijalan kehittymiseen. Yleisimmin traumaan liittyvä kaarijalka liittyy nimenomaan jalan takaosan asennon ja toiminnan muutoksiin, mutta se voi ajan saatossa muuttaa myös jalan etuosan rakennetta.
Alaraajojen pituuserossa keho voi toisinaan pyrkiä kompensoimaan niin, että lyhyempi jalka alkaa muistuttamaan kaarijalkaa ja pidempi lattajalkaa.
Kaarijalkaan voi liittyä lihastasapainon muutokset jalkaterässä. Peroneus longus voi olla yliaktiivinen ja ohjata jalan etuosaa niin, että I-päkiä on jalan ollessa rentona esimerkiksi selin makuulla ollessa alempana kuin muiden varpaiden päkiä. Tilannetta kutsutaan plantaarifleksoituneeksi I-säteeksi. Kaarijalkaa voi liittyä myös esimerkiksi tibialis anteriorin, peroneus breviksen ja jalkapohjan lyhyiden koukistajien heikkous. Toisaalta pitkien jalkapohjan koukistajalihasten ja varpaiden pitkien ojentajalihasten suhteellinen yliaktiviteetti voi johtaa kaarijalassa vasaravarpaisiin tai heikkoon varpaiden alustakontaktiin. Nilkan koukistussuunnan liikerajoitus ja pohkeen alueen jäykkyys voi toisinaan kehittyä pes cavuksen seurauksena.
Mihin kaarijalka altistaa?
Kaarijalka ei välttämättä aiheuta yksilölle oireita eikä rajoita aina toimintakykyä. Se voi kuitenkin lisätä riskiä tiettyihin alaraajavaivoihin. Eräässä tutkimuksessa havaittiin pitkäaikaista jalkaterän kipua jossain vaiheessa elämää 60%:lla kaarijalan omaavilla henkilöillä ja neutraalin jalkaterän omaavilla kipua ilmeni 23%:lla (9). Mitä merkittävämpi asentopoikkeama on, sitä suurempi riski yksilöllä on jalkaterän alueen kiputiloihin.
Jalkapohjan kovettumat ovat tyypillisiä pes cavuksessa. Tyypillisesti kovettuma on jalkapohjassa päkiän alueella ennen isovarvasta ja pikkuvarvasta (7). Toisinaan kovettuma voi olla myös kantapään alueella (10) tai jalkapohjan ulkoreunalla viidennen jalkapöytäluun alkupuolella.
Korkean jalan kaaren omaavilla juoksijoilla on havaittu olevan muita enemmän nilkan nyrjähdyksiä, juoksijan polvi- kiputiloja, jalkaterän ulkoreunan alueen kiputiloja, viidennen jalkapöytäluun rasitusmurtumia sekä plantaarifaskiittia (11). Kaarijalan poikkeava kuormitusmalli selittänee jalkaterän ulkoreunan alueen kiputiloja (7, 6) sekä peroneusjänteiden kuormitusta (6). Kaarijalkaan saattaa liittyä nilkan etuosan (3) sekä sesamluiden kipua (7). Sen ajatellaan lisäävän myös riskiä polven sisäsivun alueen nivelrikkoon (7).
Tutkiminen
Lääkärin tekemä perussairauden diagnosointi on tärkeää, mikäli kaarijalka liittyy neuromuskulaariseen sairauteen. Sen perusteella on mahdollista ennustaa ainakin osittain asentopoikkeaman kehitys. (12.)
Lievän kaarijalan tunnistaminen voi olla haasteellista, sillä yksilön mahdolliset oireet voivat olla tyypillisiä kaarijalan kiputiloja ja jalkaterän asentopoikkeama on lievä.
Ammattilainen voi selvittää tutkimuksessaan sen, että onko jalka esisijaisesti jalan takaosasta johtuva kaarijalka, jalan etuosasta johtuva kaarijalka vai niiden kombinaatio.
Yksilön on syytä hakeutua lääkäriin, mikäli terapeutti tai yksilö itse epäilee kaarijalan taustalla olevan diagnosoimaton neuromuskulaarinen sairaus, mikäli kohtalainen kipu liittyy traumaan tai jos kipu on voimakasta.
Fysioterapeutti, jalkaterapeutti tai lääkäri voi sisällyttää tutkimukseensa nämä asiat:
- Peek-a-boo heel sign testi (7)
- Ryhdin tutkiminen
- Oireen ja kivun mukainen tutkiminen
- Toiminnan tutkiminen. Esimerkiksi kävely
- Vaikuttaja- ja vastavaikuttajalihasten testit
- Jalkaterän alueen liikelaajuuksien tutkiminen
- Erityisesti vaikeissa tapauksissa lääkärin arvion mukaiset kuvantamistutkimukset
- Coleman Block -testi (7, 13)
Havainnollistamisen helpottamiseksi kuvien välistä asennon muutosta on korostettu.
Kaarijalkaan saattaa liittyä neuromuskulaarinen sairaus, joten yksilölle voidaan tarvittaessa tehdä myös neurologisia testauksia. Haastattelu ja tarvittaessa perinnöllisten tekijöiden selvittäminen on myös osa kaarijalan omaavan yksilön tutkimista. Useat neuromuskulaariset sairaudet puhkeavat ennen teini-ikää. Tämän vuoksi lääkäriin on aina syytä ohjautua, mikäli lievänkin kaarijalan omaavalla lapsella on kävelyn haasteita ja yksilölle ei ole tehty kaarijalkaan liittyvää lääkärin arviota.
On kuitenkin muistettava, että kaarijalka voi olla idiopaattinen ja liittyä nivelten asentoihin. Lievä kaarijalka ei usein oireile mitenkään ja kaarijalka ei usein estä kuomittavan liikunnan harrastamista.
Hoito
Asiantuntija-arvioiden perusteella pes cavuksen hoidon tavoitteena on puuttua lihasepätasapainoon sekä asentopoikkeamiin ennen kantaluun varus- asennon ilmentymistä (14). Toisaalta hoidolla pystytään useimmiten vähentämään kipua, hidastamaan tai pysäyttämään asentomuutoksen eteneminen ja parantamaan toimintakykyä, mikäli kantaluu on jo kääntynyt varus- asentoon.
Kivuliaan kaarijalan hoidossa korostuu yksilöllisyys. Tutkimisen perusteella voidaan pyrkiä suunnittelemaan yksilöllinen hoitosuunnitelma. Ei leikkaukselliset hoitokeinot eivät ole yksin riittäviä pysäyttämään tilan etenemistä, mikäli asentopoikkeama on merkittävä ja taustalla on neurologinen etenevä sairaus. Toisaalta on jälleen muistettava, että kaarijalka ei aina oireile tai heikennä merkittävästi yksilön toimintakykyä.
Harjoittelu
Jalan etuosasta johtuva kaarijalka voi olla alussa joustava (5) ja vähitellen asennosta voi asiantuntija-arvioiden mukaan jäykkä (14), joten harjoittelu lienee erityisen hyödyllistä ennen kuin jalan rakenne on jäykistynyt.
Harjoittelussa pyritään puuttumaan vaikuttaja- ja vastavaikuttajalihasten epätasapainoon sekä ylläpitämään jalan liikkuvuutta. Vahvistamalla heikkojen lihasten toimintaa voidaan pyrkiä ohjaamaan jalan painoa enemmän sisäsyrjälle ja edistämään jalan normaalia joustomekanismia. Harjoittelussa huomioidaan myös mahdollinen yksilön kokema kipu sekä tuetaan yksilön toimintakykyä. Kaarijalan hoitoon perehtynyt alaraajafysioterapeutti tai jalkaterapeutti pystyy tutkimisen avulla valitsemaan oikeanlaiset yksilölliset harjoitteet.
Kaarijalan asentopoikkeamien etenemisen ennaltaehkäisevistä harjoitteista ei ole tutkimustietoa. On siis mahdollista, ettei harjoittelu pysäytä aina joustavan pes cavuksen etenemistä jäykäksi kaarijalaksi. Harjoittelulla pystyttäneen kuitenkin useimmiten tukemaan yksilön toimintakykyä ja vähentämään mahdollista jalkaterän alueen kipua.
Pohjalliset
Kaarijalan hoidosta on kokonaisuudessaan varsin vähän tutkimustietoa. Ei leikkauksellisista hoitokeinoista pelkästään tukipohjallisten toimivuudesta kivuliaan kaarijalan hoidossa on tutkimusten perusteella tutkimusnäyttöä. (2.) Pohjalliset vähentävät usein jalan kipua ja parantavat yksilön toimintakykyä. Pohjallisten avulla kipu voi vähentyä tutkimuksen mukaan 75%:lla (15).
Pohjallisilla voidaan pyrkiä vähentämään jalan instabiliteettia tai kipua, tasoittamaan jalkaterän kuormitusta tai keventämään peroneuslihasten työtä.
Mitkä tahansa pohjalliset eivät kuitenkaan sovi kaarijalkaan. Kaarijalan muotoa myötäilevät yksilölliset tai valmispohjalliset saattavat jopa pahentaa oireita (7, 6). Ne saattavat ohjata painoa entistä enemmän jalkaterän ulkosyrjälle (6). Mikäli teillä on kaarijalka tai jalkaholvi näyttää muutoin korkealta, niin pitkittäiskaarta tukevat korkealla kaarituella varustetut pohjalliset voivat mahdollisesti pahentaa tilannetta.
Kaarijalan hoitoon perehtynyt fysio- tai jalkaterapeutti voi tehdä yksilölliset kiilatut pohjalliset, jotka toimivat usein parhaiten pes cavuksessa. Diabeetikoiden ja merkittävän kaarijalan omaaville yksilölliset tukipohjalliset ovat tärkeä osa hoitoa. Lievässä jalan etuosasta johtuvassa kaarijalassa Arch Rival kaarijalan pohjalliset ovat useimmiten riittävät.
Mikäli yksilö haluaa Arch Rival pohjallisia enemmän kaaren sisäsyrjän tukea esimerkiksi plantaarifaskiitissa, niin Novaped kaarijalan pohjalliset sopinevat tuolloin paremmin. Novaped kaarijalan pohjallisten ulkosyrjän kiilaus on myös Arch Rivaleita huomattavasti suurempi koko jalkaterän ulkoreunan matkalla, joten ne voivat toimia hyvin myös peroneusjänteen oireilussa.
Calcaneus kantakevennyspohjalliset soveltuvat puolestaan normaalikaariseen jalkaterään, mikäli tavoitteena on vähentää kantapään kipua plantaarifaskiitissa. Kantakevennyspohjalliset sopivat plantaarifaskiitin kivun vähentämiseen myös, mikäli yksilöllä on hyvin lievä kaarijalka.
Kirurginen hoito
Leikkausta tulee harkita, mikäli ei leikkauksellisilla hoitokeinoilla ei pystytä hoitamaan oireita (16). Toisaalta mikäli lääkäri epäilee tilan olevan etenevä esimerkiksi neurologisten sairauksien vuoksi, voidaan leikkauksella toisinaan pyrkiä ennaltaehkäisemään joustavan kaarijalan muuttuminen jäykäksi kaarijalaksi.
Jänteiden siirrot saattavat toimia hyvin joustavassa kaarijalassa. Luihin liittyvät osteotomiat ja arthrodeesit voivat tulla kyseeseen edellistä vaikeammissa tapauksissa. On kuitenkin muistettava, että kirurgisella hoidolla ja sitä seuraavalla immobilisaatiolla on taipumus jäykistää jalkaterää (10). Leikkauksen jälkeinen kuntoutus voi olla erittäin tärkeää edellä mainittujen leikkausten jälkeen.
Muu hoito ja ohjaus
Neuromuskulaarisissa sairauksissa perussairauden hoito on erittäin tärkeässä roolissa. Lääkäri vastaa perussairauden hoidon suunnittelusta.
Yölastoja voidaan harkita, mikäli ammattilainen arvioi nilkan liikkuvuuden vaikuttavan merkittävästi kaarijalan oireisiin ja toimintakykyyn.
Kaarijalan omaavat tarvitsevat usein varpaille ja päkiälle normaalia enemmän tilaa (7). Kengän sisäosan korkeus on syytä myös olla riittävä. Kenkien materiaalien pehmeys, saumattomuus ja säädettävyys on erityisen tärkeää kaarijalan omaaville diabeetikoille. Pronaatiotuetut jalkineet eivät sovellu kaarijalkaan (7). Jalkineen tulee tuntua jalassa hyvältä, joten kenkien huolellinen testaaminen on tärkeää.
Kaarijalka saattaa lisätä riskiä tietyille alaraajavaivoille, joten erityisesti merkittäviä asentopoikkeamia omaaville äärilajit (esim. pitkän matkan juoksu) eivät ole soveltuvia.
Ennuste
Ennuste riippuu esimerkiksi siitä, että mikä on kaarijalan syy, missä iässä kaarijalka on ilmentynyt ja vaivan asteesta (4). Mikäli yksilöllä ei ole sukurasitusta neuromuskulaarisesta pes cavuksesta, idiopaattinen lievä kaarijalka ei usein pahene. On kuitenkin muistettava, että pienellä osalla kaarijalka saattaa olla neuromuskulaarisen sairauden ensioire. Lääkäri pystyy usein tarjoamaan suuntaa antavan ennusteen, mikäli kaarijalan syynä on neurologinen sairaus. Neuromuskulaarisesta sairaudesta johtuvan kaarijalan ennusteeseen ja hoidon tärkeyteen vaikuttaa merkittävästi sairauden tyypillinen taudinkuva. Ikääntyvillä jänteiden, nivelsiteiden ja nivelten kulumat saattavat merkitä asentopoikkeaman lisääntymistä (10).
Useimmiten neuromuskulaarinen kaarijalka tarvitsee ennemmin tai myöhemmin hoitoa. Kaiken kaikkiaan kaarijalan ennusteeseen voidaan vaikuttaa riittävän aikaisella hoidon aloituksella. Kuntoutus kannattaa aloittaa silloin kun jalka on vielä joustava.
Lopuksi
Lievä kaarijalka ei usein aiheuta yksilölle kipua tai heikennä mahdollisuuksia harrastaa kuormittavaa liikuntaa. Merkittäviäkin asentopoikkeamia omaavat yksilöt pystyvät hoidon avulla olemaan arjessaan toimintakykyisiä. Jalkaa voi kuormittaa, mikäli se ei oireile. Tarkempia suosituksia liikuntaa voit saada lääkäriltä tai kaarijalkaan perehtyneeltä terapeutilta.
Oireiden ilmentyessä tai jalan asennon muuttuessa riittävän aikainen hoitoon hakeutuminen voi asiantuntija-arvioiden mukaan vaikuttaa suotuisasti ennusteeseen ja ennaltaehkäistä jalan rakenteen muuttumista jäykäksi. Alaraajafysioterapeutti tai jalkaterapeutti voi tutkia jalkasi ja seurata myöhemmin muuttuuko jalan asento ajan saatossa. Seurannan avulla voidaan arvioida soveltuvien hoitokeinojen toimivuutta sekä ohjata teidät tarvittaessa lääkärin arvioon.
Jalkaspesialistin valinnat
Arch Rival kaarijalan pohjalliset
Novaped kaarijalan pohjalliset
Lähteitä
Löydät tekstin lähteet täältä.
Varaa aikasi fysioterapiaan Vantaalle tai Helsinkiin
Hoitoon kannattaa hakeutua viimeistään silloin, jos kipu pitkittyy, liittyy traumaan ja jos jalka ei kestä astumista. Voit myös ennaltaehkäistä jalan oireiden pahentumista riittävän aikaisella kuntoutuksella.
Voit varata vastaanottoajan Myyrmäen, Tikkurilan tai Malmin Fysios Mehiläisen toimipisteeseen, jossa fysioterapeutti voi tutkia jalkasi, arvioida mahdollisen apuvälinetarpeen sekä suunnitella yksilölliset harjoitteet. Voit lukea lisää Myyrmäen ja Tikkurilan apuvälinevarastosta painamalla tästä.
Fysios Mehiläinen Myyrmäki: Rajatorpantie 8 B, 01600 Vantaa
Fysios Mehiläinen Tikkurila: Unikkotie 3 C, 01300 Vantaa
Fysios Mehiläinen Malmi: Malmin kauppatie 18, 00700 Helsinki
Voit varata ajan myös etäfysioterapiaan.
